torstai 20. marraskuuta 2014

Anna mulle sitä sokeriiiiiii!!!!

Rupee nää manskut kypsyttään...


Blogia... Hmm. V*tuttanut valtaosin päivästä. Paitsi sen ohikiitävän ajan kun kävin lounaalla äitin kans. Jatkuva hedari. Ei vaan jätä rauhaan. Vierotusoireita maybe? Sucks ass anyway.

Mä kävin aamulla lenkillä koiran kans. Mut hei oikeesti!! En ottanut selfieta...WHAT?!? Mä en ottanut siitä kuvaa kun käväsen historiallisella happihyppelyllä. Mä oon amatööri. Mut kimmokehan lähti siitä kun Elspe läksi ennen kuutta salille. Enhän mä voinut huonommaksi jäädä. Heräsin ja mulla puhelimessa on kuva reippaasta "turpoomisenestäjästä" ja meikä makaa vällyissä. Arvakkaa vaan kiinnostiko nousta ja vetää "urheilulliset" leggingit ja ulkosaappaat (ei ulkonäöllisistä syistä vaan siks et mä en yksinkertaisesti omista lenkkivaatteita :D, salivermeet kylläkin). No ei todellakaan. Mutta niin vaan lähdin koiran kanssa talsiin tuonne viimaan. Ihanaa nenänvuotoa sekä ulkoilmaa ;)
Oikeesti se oli kivaa. Bella ainakin tykkäs ylimääräisestä ulkoilusta.

Siellä mä sain kuningasidean! Määhän siis en tykkää liikunnasta. En vaan tykkää. Mut otetaan elämän realiteetit hanskaan. Mä vanhenen koko ajan. Jos nyt ei pidä nupistaan ja kropastaan huolta, niin ei tässä pitkälle pötki ilman kaikenlaisia liikuntaelin- tai muita sairauksia. Siispä mä päätin oppia tykkään tästä. Etsin, etsin ja etsin itselleni mieluisia lajeja. Tähän saakka se on kulminoitunut tanssiin ja joogaan. Mutta mitä ulkona? Määpä sitten hyppään hevosen selkään viikonloppuna. Mä hevostelin nuorempana vuosi kaudet ja sitten tuli vuosikausien tauko. Mut mää tykkäsin siitä, joten otin itseäni niskasta kiinni ja hyppään heposen selkään. Varasinpa tunnit itselleni ja tyttärelleni myös täällä etelässä, jotta on jatkumoa. Ja se kuningasideahan siis oli et mä kokeilen mahtuuko ne iänikuiset vanhat kamppeet päälle. Mahtuihan ne. YES! Mut kaiken rehellisyyden nimissä, ne housut on maksi-strechiä ja kuroo takapuolenkin takas yläasentoon. Helpottaa varmaan hevosta kannattaan tällasta kun on enemmän kasas eikä valu pitkin satulaa.


Sit toinen minkä otan on hiihto. Investoin ja ostan itselleni sukset. Tuolla Lapissa se on niin helppoo kun kelloon katsomatta voi melkein sivakoida ovesta ladulle ja olla niin pitkään kun huvittaa. Ei tekosyitä. Mikä sen parempaa kuin laji joka ei sido sinua kelloon. Kun mun 11 kk on unilla tms, mamma voi pistää laudat kiinni koipiin ja lähtee lykkiin. Ongelma. Mä en osaa hiihtää. Mut ihan sama. Aion oppia.

Suurin saavutus on tää sokerittomuus. Hanurista, mutta mulle iso juttu.

Mä haastoin mun mieheni eilen tähän settiin, kun meni vinoileen mulle siitä että sailäjän karkkia, mutta "upsista keikkaa kun mä oonkin laihiksella". Sanoin että se kumpi karistaa enemmän omaan lähtötasoonsa nähden senttejä (prosentteina) on voittaja. Yksityiskohdat ovat vielä hiomatta, mutta kyllä ne selkiytyy.

Enemmän kuin muille näyttäminen, niin mulla on suurin näyttö itselleni.

-m

4 kommenttia:

  1. Mulla on päänsärkyihin auttanu se, että juo tarpeeks vettä. 2-3 litraa päivässä!

    VastaaPoista
  2. Sä näytät hyvältä Minttu, mut jos tarvii pudottaa ni pudota sit :)

    VastaaPoista
  3. Mahtavaa naiset! Mulla itellä meni yksi aamu hermo peilistä pällistelevään pyylevyyteen vaikka olen kans mielestäni oikein loisteliaan upea nainen.

    Olis kiva kävellä itse vielä tossa 80-vuotiaana eikä olla jonkun rullatuolin armoilla. Siinä tavoitetta, kun liikuntaan ei löydy mitään tasapainoista motivaatiota, ja sillon ja joskus tällöin saatan siitä hetkellisesti innostua. Itselle maistuva liikuntalaji on varmasti sellainen mitä pitäisi itsekin enemmän etsiskellä.

    Hiihtäminen on kyllä sellaista menoa, että siinä ihan väkisinkin joutuu kuntoontumaan. Itse tykkäisin kovasti, mutta lunta saattaa tänne tulla EHKÄ tammikuun lopussa. Koiran kanssa liikkuminen on todettu monen naisystävän kanssa maailman parhaaksi turpoamisen estoksi. Kun on vaan pakko mennä sinne lenkille ettei toinen raasu joudu kökkimään sisällä ja saa virikkeitä. Erittäin hyvä (teko)syy tehdä enemmän ulkoliikuntaa. Ja on kirittäjä aina valmiina lähtemään kanssasi pihalle.

    VastaaPoista
  4. Tasapainoinen motivaatio on kyllä vaikea! Itse tykkään salista ja lenkkeilystä ja molempia tekisin mieluusti säännöllisesti ja enemmän. Nykyään lenkille pitäis saada aina joku kiva kirittäjä mukaan, et se ois hauskempaa! Salilla en tykkää jutella kenenkään kanssa, mutta silti on ollu kiva, ku ny parina aamuna ollu oma hellu (mies, poikakaveri..mikälie?;)) mukana!

    Tanssimista rakastaisin yli kaiken, mutta se ei ole mun elämäntilanteessa mahdollista, kun asun mun tytön kanssa kahdestaan. Hiihtäminen on täällä Turus aika vaikeeta..Viime vuonna tais yhden viikon ajan olla lunta? :D

    Tsemppiä liikuntalajin metsästämiseen!! Ja vaikka peilikuva oiskin pyylevä (..niinku tääl ainaki..), niin silti me ollaa ni hemmetin upeita tsirpuja! :)

    -ellu-

    VastaaPoista