Mä siis sain kimmokkeen tuossa lauantaiaamuna kun kävin äidin luona. Äiti se iloisesti taputtaa mun masua ja sanoo "Oih onko vauvelia tulossa??" Yeap... Jokaisen EI RASKAANA OLEVAN naisen painajainen. Mä katsoin peilikuvaani ja tokaisin että "FU*K NO", nyt riitti.
Elämääni on mahtunut kaikenlaista ja siksi on niin helppoo syyttää ulkopuolista aina omista huonoista valinnoista. Tosiasia on se, että mulla on kolme ihanaa tyttöä. Jokaisen raskauden kohdalla oma paino on pudonnut ja peilikuva miellyttänyt paremmin. Siispä sitäkään en voi syyttää. Mietin tuossa taannoin että miten se voikaan olla niin. Paino tippuu kun masun valtaa uusi ihminen. Noh. Vastaus olikin sitten melko yksinkertainen. Ei juustoja eikä karkkia. Simple. Kaikkes teet että pieni saa parhaan mahdollisen alun. Mutta missä vaiheessa se on sit ihan ookoo alkaa mättään niitä herkkuja? Eli missä vaiheessa oma terveys, ulkonäkö ja vointi onkin sitten sivuseikka? Mää en vaan tajuu. No turha sitä nyt on itkee. Mä kohtelen itseäni niinkuin ois joku tärkeämpi huollettava, jos minä en kerran itselleni riitä :) Loppu juustoille ja namuille. Siinä mun paheet. Oikeesti. Joku vois aatella et eihän toi oo pahakaan. Ööööö, on se. Niissä määrin kun mä niitä imen.
Ellu tuli kuvioon sitä kautta kun se hiffaa mua. Ja tää on Elspen sanoja lainatakseni paljon hauskempaa kaverin kans. Siispä miksei tehdä veemäisestä elämäntaparemontista hauskaa? Me oltiin viime vuonna kannustamassa "meiän sinisiä" Extreme Runissa. Siinä päätettiin et me ollaan mukana ens vuonna. Ja mehän ollaan! Että tervetuloa vaan seuraamaan ;)
Mä kolme viikkoa synnytyksestä
Mä nykyään, and I think even a bit more
Ehkä se kannustaa enempi, ku tekee remonttia julkisesti. Onnea jatkoon! :)
VastaaPoistaHieman off the topic, mutta mistä löytyy noin kivoja pirttikalustoja?
VastaaPoistaTsemppiä remonttiin, taidanpa jäädä tarkkailemaan, jospa saisin itsellenikin lisää motivaatiota :)