Well Hello...
Pitkästä aikaa täällä kirjoitan. Likimain 2 kuukauden tauko. Hmm... Mä voisin nyt ladata tähän kauheen kasan shittii eli tekosyitä miks mää en oo ollu innokas bloggailija PAINOSTA mut mää en vaan jaksa sepustaa :) Enkä mää kyllä kuulemma oo kovin uskottava valehtelijakaan :D
Eli siis, mää en vaan jaksanut/kerinnyt. Valmistauduin duunissa sesonkiin, odotin innolla Joulua herkkuineen ja halusin "unohtaa" lupaukseni vaa'an lukeman vähenemisestä. Ja ne tehtävät myös suoritin kunnialla loppuun. Herkuttelun varsinkin.
Mää näin tänään Miss Ellua eli siis mun blogikamua. En ollut sitten viime toukokuisen Extreme Runin jälkeen. Siinä me sitten teen äärellä tehtiin "sotasuunnitelmaa" seuraavaan Extremeen. Mua pelottaa ja mullei oikeesti oo ees mitään suunnitelmaa, kunhan nyt meinaan lähtee koittaan ja on joku tavoite.
No mutta, mää kerron teille semmosen systeemin mitä lähdin kokeileen. Sen nimi on Kehokuuri. Mää en osaa siitä sen kummemmin kertoa, koska mulla vasta 8 päivä menossa, mutta ihan kivasti se painoon on vaikuttanut. -5.7 kiloa, mutta voin kertoo että ei mulle ainakaan helppo. :( Olo on superenerginen ja ei näe nälkää, mutta maullisesti hmm.... Ehkä oon liian kermaperse, mut mun makupalettiin vaan ruuan pitää olla maukasta. Johan mää alunperinkin kerroin kuin mun heikkous on ollu namut ja juustot.
No enivei. Viis siitä dieetistä. Mut mää aattelin tehdä synninpäästön. :D Mää kokeilin tätä suolton/sokeriton settiä kolmisen kuukautta takaperin. Pärjäsin 3 päivää. Ja sitten "sokeriholisti" Misukka repes! Mää olin laittanut pikkutyttöni nukkumaan. Mies oli työmatkalla. Koko päivän oli ollut sellainen kiperän pieni vittumainen olo. Hirveet sokerintuskat. Hetken mää jaksoin, mutta sitten! Jukoliste mää muistin että yks edustaja oli tuonut suklaatoffee konvehteja. Muistin että ne on hellan vieressä alalaatikossa. Laitoin liesituulettimeen valon päälle, rempasi laatikon auki, kouhasin sen hemmetin pahviboksin ja revin auki. Mää valehtelematta söin SEISAALTANI maistamatta 20 reilu konvehtia. Tungin vaan turpaani. Ihan kuin kovan luokan addikti.... Ei morjesta pöytään... Eikä lainkaan tervettä. No se kuuri jäi siihen. Olin niin pettynyt itteeni.
Nyt me sitten päätettiin mun siipan kanssa aloittaa tää kuureilu uudestaan. Hän ensimmäistä ja minä toista kertaa sen epäonnistumisen jäljiltä. Todellakaan en ois pystynyt tähän alkuun ilman loistavaa valmentajan asennetta kuurin puolelta, mutta ennen kaikkea mun miestä. Hän jaksoi kuunnella mun kitinät suklaantuskista ja jaksoi kokata sitä "eiminkäänmakuista" settiä mulle. Mä tein aamun ja illan jutut, hän päivän setit. Hyvä työnjako ja molemmilla paino sinne menossa mihin tavoitellaankin. Tosin tässä hommassa (niinkuin ei monessa muussakaan) ei ole kyse pelkästä painon pudotuksesta, vaan siitä että herkistät itsesi oikeasti kuuntelemaan itseäsi.
Mulla 8 päivää ilman minläänlaista SOKERIA!!! Mää oon niiiiiiiin ylpeä ja onnellinen!!!
Ainoa vitutus tässä on se, että mun mies näyttää paljon nuoremmalta kuin mää ja hällä tää setti on ollut hurjan tehokas. Sinänsä ottaa päähän tommosen tyypin kanssa kuurailla :(
No joo. Mää oon nyt aktiivisemmin linjoilla, mutta en takaa tän tekstin olevan yhtään positiivista vaan ajattelin sanaoksentaa aivan kaikki fiilikset! :)
Koittakaa jaksaa <3
