Nopeet kuulumiset Ellulta!

Lyhyt postaus sunnuntai aamuun, et te ette unohtais meitä!!!

On ollu hetken blogihiljaisuus, mut jos pikku hiljaa taas pääsis elämään mukaan.
Mul on ollu alaselässä nivellukko, lantio kipeenä ja lihastulehdus, muutto ja muuta stressii. Ei vaan oo saanu sanaakaan kirjoitettua, eikä olis kauheasti mitään sanottavaa ollutkaan.
Mites teil on menny?
Mul on menny koko viikko miltei kokonaan syömättä, koska kipulääkkeet ni ruoka ei oo maistunu/menny alas. Yhtenä päivänä kävin hesellä.. eli ei kovin terve viikko! Lenkille en ole päässyt, sali ja uiminen ainakin ovat vielä huomiseen asti kiellossa kunnes naprapaatti on tutkinut ja hoitanut. Blah.
Ei oo paljoo hymyy eikä positiivisuutta irronnu koko viikkona, jospa se niin kovasti kirottu huominen (maanantai) toisi iloa elämään!

Tänään yritän jo syödä kunnolla ja mun aamu alkaa tuoremehulla, tuorekurkulla ja protskurahkalla!

Minttuuu! Kuin sul menee!?

Ihanaa sunnuntaita!

<3 Ellu

Herrrrrrrrkkupäivä!!!

Voi luoja mikä pullan himo mulla oli to ja pe! Se oli ihan karseaa! :D Järkyttävää oikeesti, et pullahimo voi olla tuollanen! KAMALAA! Onks muillakin? Nauroin itselleni ja himoilleni ja revin hiuksia päästä! One word for us....ITSEKURI! Mä löysin viime mun itsekurin taas täydellisesti! En lipsunu yhtään! Kui huippuu sekin ny sit oli. Aika huippuu kyl.
Tänään lauantaina on mun herkkupäivä ja silloin en mieti, et mitä syön ja viis veisaan ruokarytmistä, voin sanoo, et se tekee hyvää ainakin mun mielenterveydelle! ;D
Aamul söin kunnon aamupalan, lenkkikamppeet päälle ja pikku hikipintaan, käytiin kävelemäs tuol ihanassa talvisessa säässä vajaa 7km. Ajattelin, et lenkillä jalat vähän vetreytyis edellisten päivien salitreeneistä, mut eih. Jostain syystä reidet jumahti viel enemmän... -_-
Ulkoilun ja puolikkaan pizzan jälkeen nukahdin tunnin päikkärit sohvalle, vitsit et tekikin hyvää!! Ny leffaa ja irtiksii! Huomenna palataan taas normaaliin(!) syömiseen ja vaikka reidet on vielkin vähän kipeet, nii tiiätteks, et oikeen ootan huomista salitreeniä! :) :) Täl kertaa vaa täytyy pärjätä ilman niit kahta Bullia.... ;D

Ihanaa viikonloppua!

<3 Ellu

Sama aika, sama paikka, sama mimmi.

Sama sali, sama aika, samat ÄIJÄT(!) ja Ellu. 

Mua väsytti. Pete herätti mut 6.15 unissani vihailme kasvoilla kävelin pesemään hampaita, vaatteet päälle, leipä suuhun, kassi mukaan ja salille.
Tykkään ihan älyttömästi käydä salilla, se on musta todella hauskaa ja tykkään siitä olosta, kun kroppaa sattuu ja voimat on loppu! Mutta tänään mulla oli tylsää.
Olimme taas Ulpukassa Raisiossa. Siellä on juoksumatto, soutulaite ja kuntopyörä sijoitettu kaikki n. 10 neliön pikku koppiin...Kenen idea!!?? Kävelin 2min, juoksin (lujaa!!) 6min ja sit loppui happi. Alkoi v*tuttaa.
Jalkaprässi. Mielessäni, et noniiiin tää tuntuu kivalle. Tein siinä sit hetken ja hiki virtas. Nice. Sit tein parilla muullakin laitteella (joita en osaa säätää, koska ne ovat ehkä vuodelta 1991?) ja sit nostelin säälittävän kokoisia käsipainoja eri liikkein...(7kg ja 8kg). Joooo..kuulostaaks hieman laiskalle ja väsähtäneelle? Voin kertoo, et sitä se olikin!
Miten ennen on pärjätty tai kuka pärjää tuollaisilla peruslaitteilla ja painoilla, en mä pärjää. Mä tarvii crosstraineria, trxää, spinningpyörää ja huutavaa personal trainerii. Tarviin pukkarin mikä näyttää kivalle ja suihkun missä ei oo 20 vuotta vanhat laatat seinissä ja mummeleita jonottamassa hiustenkuivaajalle.
Niinpä!!Älä valita Ellu!
Tää vaan kertoo siitä kuinka mukavuudenhaluinen sitä ihminen onkaan.
Ulpukkaan en enää mene, salille siis. Uimaan menen varmaan vielä monestikin.
Niin joo..ja aamun sit kruunasi se, et kun treenin jälkeen aukaisin salikassin ja tajusin, että pyyhe on unohtunut matkasta ja piti oottaa kotiin asti, että pääsee suihkuun.
Pyyhkeen unohtaminen oli varmasti Peten syytä, ku herätti mut liian myöhään. Eihän se kello mun puolella sänkyy soinut!? ;)

Vaikka olo oli superlaiska ja väsähtänyt ja mulla oli tylsää, niin siltikin treenin jälkeen jalkoja poltteli ja käsiä kuumotti! Eli kai sitä sit kuitenki jotain teki vaikka omassa päässä kaikki olikin huonosti! Saatoin mä pari kertaa hymyilläkin vaikkei siltä tuntunu.

Salin jälkeen protskua ja vettä kurkusta alas, aamupalana ruisleipä lihalla, saldella ja kurkulla, kyytipoikana tuoremehuu!

Nyt mieli on ihan jees! Ja piristi, kun käveli töihin tuolla viileässä aamussa! :)


Mukavaa päivää teillekin! <3

-ellu-

Ps. Sain eilen viestin mun kaverilta jossa luki "Jaxuhaleja ja tsemppii"....Kuinka moni muu vihaa sanaa JAXUHALI?? :D :D

Aamusafkaa

 

 

Anna mulle sitä sokeriiiiiii!!!!

Rupee nää manskut kypsyttään...

Blogia... Hmm. V*tuttanut valtaosin päivästä. Paitsi sen ohikiitävän ajan kun kävin lounaalla äitin kans. Jatkuva hedari. Ei vaan jätä rauhaan. Vierotusoireita maybe? Sucks ass anyway.

Mä kävin aamulla lenkillä koiran kans. Mut hei oikeesti!! En ottanut selfieta...WHAT?!? Mä en ottanut siitä kuvaa kun käväsen historiallisella happihyppelyllä. Mä oon amatööri. Mut kimmokehan lähti siitä kun Elspe läksi ennen kuutta salille. Enhän mä voinut huonommaksi jäädä. Heräsin ja mulla puhelimessa on kuva reippaasta "turpoomisenestäjästä" ja meikä makaa vällyissä. Arvakkaa vaan kiinnostiko nousta ja vetää "urheilulliset" leggingit ja ulkosaappaat (ei ulkonäöllisistä syistä vaan siks et mä en yksinkertaisesti omista lenkkivaatteita :D, salivermeet kylläkin). No ei todellakaan. Mutta niin vaan lähdin koiran kanssa talsiin tuonne viimaan. Ihanaa nenänvuotoa sekä ulkoilmaa ;)
Oikeesti se oli kivaa. Bella ainakin tykkäs ylimääräisestä ulkoilusta.

Siellä mä sain kuningasidean! Määhän siis en tykkää liikunnasta. En vaan tykkää. Mut otetaan elämän realiteetit hanskaan. Mä vanhenen koko ajan. Jos nyt ei pidä nupistaan ja kropastaan huolta, niin ei tässä pitkälle pötki ilman kaikenlaisia liikuntaelin- tai muita sairauksia. Siispä mä päätin oppia tykkään tästä. Etsin, etsin ja etsin itselleni mieluisia lajeja. Tähän saakka se on kulminoitunut tanssiin ja joogaan. Mutta mitä ulkona? Määpä sitten hyppään hevosen selkään viikonloppuna. Mä hevostelin nuorempana vuosi kaudet ja sitten tuli vuosikausien tauko. Mut mää tykkäsin siitä, joten otin itseäni niskasta kiinni ja hyppään heposen selkään. Varasinpa tunnit itselleni ja tyttärelleni myös täällä etelässä, jotta on jatkumoa. Ja se kuningasideahan siis oli et mä kokeilen mahtuuko ne iänikuiset vanhat kamppeet päälle. Mahtuihan ne. YES! Mut kaiken rehellisyyden nimissä, ne housut on maksi-strechiä ja kuroo takapuolenkin takas yläasentoon. Helpottaa varmaan hevosta kannattaan tällasta kun on enemmän kasas eikä valu pitkin satulaa.

Sit toinen minkä otan on hiihto. Investoin ja ostan itselleni sukset. Tuolla Lapissa se on niin helppoo kun kelloon katsomatta voi melkein sivakoida ovesta ladulle ja olla niin pitkään kun huvittaa. Ei tekosyitä. Mikä sen parempaa kuin laji joka ei sido sinua kelloon. Kun mun 11 kk on unilla tms, mamma voi pistää laudat kiinni koipiin ja lähtee lykkiin. Ongelma. Mä en osaa hiihtää. Mut ihan sama. Aion oppia.

Suurin saavutus on tää sokerittomuus. Hanurista, mutta mulle iso juttu.

Mä haastoin mun mieheni eilen tähän settiin, kun meni vinoileen mulle siitä että sailäjän karkkia, mutta "upsista keikkaa kun mä oonkin laihiksella". Sanoin että se kumpi karistaa enemmän omaan lähtötasoonsa nähden senttejä (prosentteina) on voittaja. Yksityiskohdat ovat vielä hiomatta, mutta kyllä ne selkiytyy.

Enemmän kuin muille näyttäminen, niin mulla on suurin näyttö itselleni.

-m

Salilla äijien kaa! RÄYH!

Klo soi 5.45, tiedos saliaamu parin äijän(!!) kanssa! Tässä kohtaa rakentakaa mielikuva 2xBull Mentula kantamassa hymyilevää elluu olkapäillä kohti pukkarii! ....Todellisuus oli kyl vähä eri, but who cares?
Ja mikä mun fiilis on tänä pimeänä ja kylmänä aamuna!? No kuulkaas hyvä fiilis! Ja arvatkaas! Ei väsytä! Ei yhtään! Siis mieltä ei väsytä! Kroppa raukka on kyl ihan puhki ja jalkaprässin jäljiltä reidet huutaa hoosiannaa, mut AAAAAAUTS, että tuntuu hyvälle!!

Meil on mun tyttären kanssa muutto Turusta Raision puolelle tän kuun loppuun mennessä ja otin lähisalille (easyfit) jäsenyyden eilen ja huomenna aamulla sit sinne!
Tänää kävin Raision Ulpukassa ekaa kertaa salilla...ihan jees muuten, mut sen jälkeen, ku mun saliäijäkaverit (toi kuvaus sopii niiiii hyvin näihin tän aamun kavereihin, mut pitäkää se mielikuva..!!) lähti aamu-uinnille, niin mua alkoi lievästi ahdistaa, kun kuntoilijoiden keski-ikä oli abt 65v ja viimeinenkin mummo lähti, ni papat rupes vähä turhan tiivisti kattelee mun keuhkoja. Lähdin mäkin siitä sitte 10min päästä pois.
Ulpukassa on huippuu se, et jos meet aamulla ennen kasii salille ja uimaan, ni yhteishinta on vaan 4€!? Onks mikään nykyään enää näin halpaa! No ei niin!

Mä luulen, et mun kamut jäi lilluttelee porealtaaseen, ku niit ei ala näkyy! Noh..ny vettä paljon ja aamupalalle! :)

-ellu-

Ps. Kävely haastavaa!!

Siinä se on kaikessa komeudessaan. Se röllö. Masu-Röllö.

(Ja ei, en mää yritä päästä mikskään mini-ihmiseksi, mut mullon niiiiiin paljon opittavaa)

Well, well, well. Day nr 3 vai mikä lienee. Mää nukun jotenkin paremmin. Oisko tää sokerittomuus sittenkin se avainsana...? Tiiä sitä sitten.

Mietin tuos kun luin mun siipan blogia ja mun yks ystävä saavutti 14 vuoden raittiuden elämänsä etappina, että mulla on kans riippuvuus. Ihka oikea, elämää hallitseva RIIPPUVUUS! Mulla, Miss Goody two shoes'illa. Sokeririippuvuus. Mun tarvii saada fixit. Ihan järkyttävää.

Tänään oli hyvä esimerkki "normi-Mintun" järjenjuoksusta. Söin lounaan, namskista namskista, kanasalaatin. Siinä oli kasviksia monenlaista ja höysteenä pariloitu kanafile. Join runsain mitoin vettä ja olo oli mainio. Kappas! Nyt olisi aika jälkkärin. Pulla poikineen voisi olla ihan jees. Sanoin äidille että "ny tekee mieli korvapuustia!" Äiskä sano että odota vartti niin se menee ohi. VARMAAN! Määkö oottaisin vartin että korvapuustin himo lipuis ohitse. Not a chance. Leipomon kautta kurvattiin ja mää menin iloisesti sisälle. Iloiseen riviin katselemaan kaihoten niitä mun nimeä huutavia pullia. Haistelin sitä ihanaa leipomon ilmaa ja sit se välähti. "Two seconds on mylips, lifetime on my hips" Vapaasti suomennettuna "pari sekuntia huulilla ja loppuikä lantiolla" Mä kuvittelin sen puustin siellä lantiolla.
Mut hei oikeesti!! Mikä järki lähtee leipomoon!?!? No mut ku mää haluan...! Michele 34 vee. Mun tyttärilläkin on enemmän itsekuria ja luonnetta kuin mulla.

Nyt mää istun tässä koneen äärellä ja soimaan itseäni siitä että MIKÄ V**TU SUA NAINEN VAIVAA? Mä oon luonteeltani äärimmäisen päämäärätietoinen ja meen tasan läpi harmaan kiven asian puolesta. Mutta en itseni, niinkö? Säälittävää etten sanois...

Näillä mietteillä.

M

Väsähtänyt kaurapuuro

Miks väsyttää ni järjettömän paljon?
Mun sisäinen kello herätti mut 05.00. Kroppa halus varmaan aamulenkille(?), mut lämmin peitto oli mun mielestä hauskempi vaihtoehto, joten käänsin kylkee ja torkuin kuuteen asti, mut uni ei enää tullut.

Seiskan maissa väsähtänyt aamupuuro naamariin. Senkin keitin jotenkin niin puoliunessa, että siitä tuli kovin pahaa. Raejuusto, mustikat ja mansikat onneks vähä pelasti.

Masu kiittää aamupuurosta, on hyvä olo, mutta tämä väsymys. Miten tästä aamuväsystä pääsee eroon? Kahvi - ei auta, vitskut - ei auta... Oisko se kuitenki sit ollu parempi vaihtoehto se aamulenkki, ku kyljen kääntäminen?


Tsemppiä meille kaikille tähän päivään! 

Ja AURINKOISTA HUOMENTA MINTTU! Miten sul menee? :)


-Ellu


 

Mä tykkään safkasta niin että halkeen..!!

Mä niin innokkaasti pihahommissa

Sinne sujahti se päivä. Mä ajattelen tätä mielessäni niin että tää on hitaasti tapahtuvaa remppaa. Jep, jep. Just sellainen omalle luonteelle sopiva. Or not... Mullekaikkihetijanyt on se toimintamalli millä oon "totutusti" mennyt. Sikäli ihan fine, määrätietoa löytyy. Onhan sitä löytynyt määrätietoisesti itseään turvottamaankin.

Enivei. Mä mietin päivän kulkua. Saitte kaikki sen herkullisen kuvan siitä puuroläjästä... Yuup, I hated it. Ja niin inhosi mun esikoisenikin. :) Mutta koska hän on mamman tsemppari, hän imi sen uskollisesti. Sit mä istuin tällä turvonneella pyllyllä, kunnes sain "ahaa elämyksen!" Mähän voin tehdä tätä naputustyötä myös seisaallani! Sit katoin itseäni peilistä ja juttelin itsekseni "no sh*t Sherlock". Varsinainen neropatti minä.

Välipalaa makoisaa

Äiti laittoi viestin että rupeapa laittaan kamppeita niskaan, nyt haravoidaan. Siinä me sitten tehtiin haravoinnit ja hiki oli kivasti sekä jopa tällä hipiällä, punaiset posket. Ihan sairaan mahtavaa! Palkitsimme itsemme ihanalla lounaalla. Misokeittoa ja muutama sushi-pala. Omnom! Ja masu kiittää. Enkä nyt tarvi mitään naljailua valkoisesta riisistä. Mä tiiän, mä tiiän. Ei terveellisintä, mut hei oikeesti, mä söin RUISPUUROO!

Sit takas töihin. Oon kauheesti etsinyt tietoa erääseen työorganisaation kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Kovin oli haastavaa päänupille, mutta sit mä siinä seisoskellessa jammailin, niinpä mä kuvittelen että poltin sen valkoisen riisin ja ainakin haihdutin orastavan kääminpolton ;)

Välipala oli mandariinia ja päivällinen jauhelihakeittoa. Nyt on illan aika, iltakuuden jälkeen ei syödä muuta ku porkkanaa. Jokseenkin sapettaa. Mä en vaan käsitä ihmiskehoa joka vaan saa syyä ja syyä. Ilman mitään. I´m so jealous.
Mut tiättekö mikä saa ihan super hyvälle mielelle. Se että tätä meiän blogii jaksaa porukka lukee! Ja kommentoida ja viestittää. Siispä me ei olla itseksemme tän setin kans. Let´s face it, musta mitään Nicki Minajia tuu, mut kun olis ees se tasapainoinen ja hyvinvoiva. Nyt vielä pää ohjaa tän hetkistä olotilaa, and it ain't fun...

Tän hetken mieliala

"Mä tykkään ruuasta ja herkuista niiiiiiin että halkeen...!"

-m

Virhe nro 1!!

Uuden ja paremman elämän eka päivä ja jo eka virhe(?) tehty! Mut ei se nii vaarallista kai oo, huomenna on uusi päiväja virheistä oppii!...Kai?

Aamupala kaikkineen oli loistava ja lounaalla se tapahtui; söin liian vähän. Kanaa, salaattia, muutama kuutio juustoa seassa ja juomana iso lasillinen vettä, humps hei 1,5h ja mun oli nälkä! Miksi, oi miksi en muista syödä lounaalla tarpeeksi kaikkea mitä pitäisi? Onko kellään muulla tätä ongelmaa? Help mii! Miten muistaisin syödä kunnollisen lounaan?

Ei toi annos ihan noin pieni ollu milt näyttää..

Mun ruokarytmi ja syömiset toimii hyvin, kunhan vaan muista syödä kunnon aamupalan ja sopivan lounaan, sit pärjää hyvin välipalaan, päivällinen menee kevyempänä ja iltapalakin menee alas.
Lounas on aina se vaikein. Toisinaan aamupalan ja lounaan väli venyy ihan liian pitkäksi. Varsinkin niinä aamuina, kun syön aamupalan jo 6.30 tai viimeistään 7ltä, niin 10ltä pitäisi syödä jo joku pieni välipala. Aloitan 10ltä työt, niin kuka siinä nyt muistaa syödä? En minä ainakaan. Sit vasta kahdentoista jälkeen yleensä hoksaa, et pitää taas syödä.
Sain vinkin, että puhelimeen muistutus aina, kun pitää syödä...Juu, no ei toimi. Painan muistutuksen pois hälyttämästä ja jatkan sitä mitä ikinä just sillä hetkellä teenkään. Nyt tarviis jonku järeämmän keinon..Mut ei sellasta taida olla vai? Ny kaikki vinkit ja viisaudet kehiin! Muuten tää homma pissii jo alkumetreilleen. :D

Mun ongelma ei oikeastaan koskaan ole ollut mikään mieletön ylensyöminen, vaan nimenomaan se, että olen syönyt aina liian harvoin ja kerralla liian paljon ja joo kyllä herkutellut olen! Ei tällanen kroppa ilman suklaata oo tullu! :D
On vaikeaa oppia syömään usein ja, että olo olisi sopivan kylläinen koko päivän. Miksi se on niin mielettömän vaikeaa, vaikka itse tietää, että kuinka paljon parempi olo siitä tulee ja kuinka paljon virkeämpänä sitä pysyy koko päivän, kun syö sopivalla rytmillä?

Välipalakin meni vähän miten meni, kun en tajunnut ostaa töihin mitään järkevää välipalaa jääkaappiin. Tein tuorepuuroa kaikesta mitä kaapista löytyi. Kaurahiutaleita, pakastemarjoja, vaniljajogurttia (säilöntäaineeton ja vähemmän sokerii, ku normi jogurteis) ;D

Ihan hyvä setti ja ny sit jaksan päivälliseen asti, mutta liian pienen lounaan jättämä nälkä jäi vaivaamaan omaa jaksamista. Not cool.

Toivottavasti Minttu edes sää ny sit kuiteski oot vetäny tän päivän mallikkaasti läpi! ;D





-Ellu

Huamentaaa!

Kyllä! Esileikkiä on eilen ollut täälläkin! :D Hahaa!
Eilen illalla, poikakaveri lähtee säbään Hirvensaloon ja noh, siinä sit itse mieli reippaana,lenkkivaatteet päällä, et JUUU-U lenkkeilen Hirvensalosta Raisioon! (Kunnianhimoista!)
Pääsin sillan toiselle puolelle, yyyks pieni puhelu, käännyin takas ja hölkkäilin kaverin luokse kylään. Se silta on aika pitkä. Voitte googlettaa. Mun iltalenkki oli about 1,5km. Joo. Mut oli pakko. Oon nähny kyseistä kaveria ties koska viimeks ja heil on uus taloki ja remppa valmistunu ja oli kiva tiiäks käydä kattoon sitä ja juoda sitruunateetä, LUOMU sitruunateetä (Huom! Terveellistä!)!
Siin sit höpöteltiin ja juotiin teetä ja kas kello oli jo kymmenen ja Pete tuli hakemaan mut autolla, pihalta! MUTTA! Mä hölkkäsin autoon n.10m..jotain sekin? Voitteko kuvitella sitä kuittailuu mieheltä kuka on itse juuri tullut tunnin treenistä ja mä oon istunu iltateellä lenkkivaatteet päällä? :D :D :D "Ei se turvotus iltakahvilla ja -pullalla lähde..." ..ja toi kommentti oli vaan alkua. Aamulla jatkui, mut onneks me osataan kuitenkin nauraa itsellemme ja toisillemme. <3

Olisin halunnut aamulla puuroa, mutta laiskuus. Joten pakasteesta kourallinen mustikoita ja mansikoita, mikroon sulamaan, muusiks ja shakeriin maitorahkajuoman sekaan. Nam. Yks lepuska-leipä (onko toi lepuska joku turkulainen sana?) kinkulla, juustolla ja kurkulla. Oli hyvä aamupala ja tietää, et noil eväil jaksaa lounaaseen asti. Sit naamaan vielä berocca (hyi luoja miten kamalan pahaa!!), piimax kalkki D+ tabut ja c-vitamiini piristämään ja magnesium(unohdin illalla ottaa).. Aamuiseen pilleriläjään vois vielä ne möllerit ostaa taas, kun ehtis? Lidl on liian kaukana ja muualla ne on ni sikahintasii.

Blogger ei oo tänään mun kamu ja oon lisänny nää kuvat jonku 10 kertaa. Mutta nyt. Tuossa mun tän hetkinen kondis.. PALJON on tehtävää! Mut suuntahan on vaan ylöspäin..eikun alaspäin, jos niin numeroita miettii.. Mut kunto sit ylöspäin. Jep.


Jos täs alkais tekeen vähän taukojumppaa? Piristystä työaamupäivään? 12cm korot on varmaan just parhaat siihen hommaan!

Kivaa päivää! :)

-Ellu

Ps.....
 
Niin tosiaan..se extreme run 2015..Miten saatoinkaan jo unohtaa ;) koko runin! Meitä te ette tosin ikinä tuu näkemään silmää hivelevissä sinisissä kokovartalotrikoissa vaik meiän hellut niissä viilettikin menemään (HUOM!VIILETTI)! :D

First morning... Morjesta pöytään...

Että huomenta vaan mulle (ja eritoten Ellulle). Mä olin niin fiksu että olin eilisen jo "kevyemmin" ikäänkuin esileikkinä tälle tämän päivän fiksulle dieetille.

Voin kertoa että tämä minun ihmismieli on kyllä melkoinen häkkyrä. Mää en laihduttanut eilen, ainakaan omasta mielestäni, vaan lähdin liikkeelle ihan perusvalinnoista. Aamiainen oli ruista leipää ja keitettyä kananmunaa. Lounas lohitortellinia jne. Välipalaa en ees muista, oisko ollut jotakin mandariinin sukulaista. Päivällinen jauhelihakeitto. Iltapala porkkanaa ja mandariinia. No niin. Näennäisesti kuulostaa hyvältä, ehkä jopa liian vähältä. Mutta koska oon jo " vanha kettu" tässä niin määhän tiiän että kolmen tunnin välein syyään. Okei. Good girl.

V*tut! Ilta kun tuli, ja iltapala imetty. Sit mää siirryn sujuvasti katsomaan Gordon Ramsayta sekä Devious Maids. Hmm... Jotain puuttuu. Aaaaa! Ne on ne mun juustot ja irtokarkit. Just. Nykkö pitäis sitten muuttaa tottumuksia vai? En halua. Haluan. En halua. Ihan sama. Elän elämäni sitten juustojeni kanssa pyylevänä. Laitoin mun miehelle viestin:"Okei. Hyväksyn kohtaloni. I´ll live as as fat person." Onneksi hän tuntee minut läpikotaisin, ja usein on se mun järjen ääni (julkisuuskuvastaan poiketen). Hän sanoi."Eikö olekin jännä kuinka mieli tekee temppuja. Nyt tekee mieli ja on valmis heittään hanskat tiskiin." Noni. Pas*kanmarjta! Minä mitään luovuta. Varsinkaan itselleni. Nih. Join lisää vettä ja nautin ohjelmistani. Tuli uni eikä muuten hikoiluttanut lainkaan. :) Hyvä mä.

Aamulla keitin puuroa ja söin omenan. Kahvista en luovu vaikka kuinka joku moralisoisi ja sanoisi että on huonosta. Pidän siitä. Enkä juo sitä kuin aamusta. My business. Eikö?
Nyt mä lähden haravoimaan pihan kuosiin kun siihen on kerran mahdollisuus. BTW. Mä en omista edes lenkkareita. Pitäisköhän tehdä asialle jotain? Nääääää. Mä odotan vielä siihen kun se kimmoke iskee vielä lujemmin ;)

Palataan <3

Puuro... Not my cup of tea...

Kokeillaan tämmöstä.

Liika on liikaa!

Minttu se täällä huutelee nyt vuorostaan.

Mä siis sain kimmokkeen tuossa lauantaiaamuna kun kävin äidin luona. Äiti se iloisesti taputtaa mun masua ja sanoo "Oih onko vauvelia tulossa??" Yeap... Jokaisen EI RASKAANA OLEVAN naisen painajainen. Mä katsoin peilikuvaani ja tokaisin että "FU*K NO", nyt riitti.

Elämääni on mahtunut kaikenlaista ja siksi on niin helppoo syyttää ulkopuolista aina omista huonoista valinnoista. Tosiasia on se, että mulla on kolme ihanaa tyttöä. Jokaisen raskauden kohdalla oma paino on pudonnut ja peilikuva miellyttänyt paremmin. Siispä sitäkään en voi syyttää. Mietin tuossa taannoin että miten se voikaan olla niin. Paino tippuu kun masun valtaa uusi ihminen. Noh. Vastaus olikin sitten melko yksinkertainen. Ei juustoja eikä karkkia. Simple. Kaikkes teet että pieni saa parhaan mahdollisen alun. Mutta missä vaiheessa se on sit ihan ookoo alkaa mättään niitä herkkuja? Eli missä vaiheessa oma terveys, ulkonäkö ja vointi onkin sitten sivuseikka? Mää en vaan tajuu. No turha sitä nyt on itkee. Mä kohtelen itseäni niinkuin ois joku tärkeämpi huollettava, jos minä en kerran itselleni riitä :) Loppu juustoille ja namuille. Siinä mun paheet. Oikeesti. Joku vois aatella et eihän toi oo pahakaan. Ööööö, on se. Niissä määrin kun mä niitä imen.

Ellu tuli kuvioon sitä kautta kun se hiffaa mua. Ja tää on Elspen sanoja lainatakseni paljon hauskempaa kaverin kans. Siispä miksei tehdä veemäisestä elämäntaparemontista hauskaa? Me oltiin viime vuonna kannustamassa "meiän sinisiä" Extreme Runissa. Siinä päätettiin et me ollaan mukana ens vuonna. Ja mehän ollaan! Että tervetuloa vaan seuraamaan ;)

Mä kolme viikkoa synnytyksestä

Mä nykyään, and I think even a bit more

Yksi vähemmän turvonnut kroppa, KIITOS! ..Tai otetaas täl kertaa kaks!

Yksi kuva facebookin uutisvirrassa, pari kommenttia, sopiva tavoite ja täs sitä ollaa. Me tehdään blogi, mä ja Minttu. Teidän kaikkien iloksi ja meidän tsemppariksi. Saatte ystävät hyvät lukea sensuroimattomasti sen, kun rämmimme läpi upottavien soiden kohti terveempää elämää.

Oon tässä ny jo hetken miettiny, et millä tyylillä tässä ny itsensä esittelis.. "Hei, olen Ellu! 29 vuotias, harrastan (täl hetkel) epäsäännöllisesti vähän kaikkee....." vai oisko parempi "Hei, olen Ellu, 29vee ja oon syöny liikaa karsuu..."? Ensimmäinen kuulostaa epätoivoiselta treffi-ilmoitukselta ja jälkimmäinen kuulostaa joltain tunnustukselta ryhmässä Anonyymit turvonneet.

Mutta. Nyt. Asiaan.
Me päätettiin, että tiistai on hyvä päivä aloittaa/jatkaa terveempää elämää. Itse riuduin darrasssa sunnuntain ja maanantait tunnetusti feidaa (Mintun sanoja lainatakseni), niin tiistai on hyvä päivä! Huomenna kaverit, huomenna!! :)
 
Muutin kaksi vuotta sitten Turkuseen ja sen jälkeen oon hitaasti (siis todella hitaasti) saanut turvotusta pois ja pudottanut painoa yhteensä 13kg ja grammat päälle. How cool is that? No todella cool. Mulle ainakin. Koska tää kaksi vuotta on ollut mulle vaikeaa tajuta nää asiat oikein ja saada se iskostumaan tonne tunnehömpän ihmisen mieleenkin.
Vihdoin monien vuosien jälkeen mun pääkoppakin on tajunnut, että ei tässä huonosti käy vaikka elämäntapojaan muuttaa, kun joskus aikaisemmin se on mennyt överiksi ja sairastumiseen asti. Vaakaan päin ei ole voinut edes vilkaista ilman stressiä. Silloin ei olekaan ollut kyse terveestä elämästä, vaan enemmänkin vaa'an numeroista.
Nykyään vaa'alla käynti on hauskaa, kerran viikossa tai kerran kahdessa viikossa. Vielä en vaakaa kotiin ole ostanut ja ehkä ihan hyvä niin, koska tervepäiselläkin ihmisellä se voi mennä turhaks numeroiden tuijotteluks, ni mitä se sit tällasella sekopäällä ois? ;)
Mun tavoite on saada vielä pois tätä kaikkee 10-15kg. En aseta tiettyä tavoitetta, kun sen näkee sit mihin se paino/hyväolo asettuu.

Tiistaina aloitan aamuni mun feivoritilla; Kaurapuuro, raejuusto, marjoja/hedelmiä. (Pics coming!)

Se kuva. Päätöksen kuva.

Luulen, uskon ja toivon, että kaverin kanssa tää kaikki on paljon hauskempaa, kun yksin! Helpompaa tuskin, mutta hauskempaa ainakin!

Let's do it Minttu!!
 


<3:llä Elina